Luennot 2003

Tuusula-Seuran ja Tuusulan kunnan kulttuuri- ja museotoimen Tuusula -luentosarja 2003

TUUSULAN ja KESKI-UUDENMAAN IDENTITEETTIÄ ETSIMÄSSÄ

Ajankohdat: allamainittuina päivinä klo 19 (kahvitarjoilu klo 18.30). VAPAA PÄÄSY

Paikka: PVKK:n (Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiskeskus) luentosali, 
Rantatie 66 (ent. Taistelukoulu)

OHJELMA:

13.1.2003, maanantai

 

 

Tuusulan ja Keski-Uudenmaan
historiaa 1200-luvulta 2000-luvulle
Fil.kand. Eero Kojonen

 

 

Keski-Uudestamaasta ja Tuusulasta ei ole olemassa käytännöllisesti katsoen ollenkaan asiakirjoja ajalta ennen 1500-lukua. Päätelmiä siitä, mitä täällä on ollut voidaan tehdä esimerkiksi paikannimistön perusteella. Tässä tapauksessa on maakuntahistorian puutteen vuoksi vaikeaa yhden pitäjän tai pienen tai isommankaan alueen puitteissa määritellä, mistä joku nimi on kotoisin sillä ihmiset kuljettivat nimiä mukanaan.Erään lukemani artikkelin mukaan Tuusulan tienoon asutus on syntynyt vasta 1500-luvulla. On varmaa, että se on syntynyt aikaisemmin, mikä voidaan päätellä 1500-luvun tarkoista verokirjoista. Siellä mainittu kylä ei ole hetkessä syntynyt vaan useamman sukupolven rakentamana. Talot ovat syntyneet yksittäisasutuksen pohjalle mutta perheiden kasvaessa on maita ja taloja jaettu ja niin on syntynyt kyliä. Merkkejä aikaisemmasta, kivikauden ja pronssikauden asutuksesta on Kosken sillan tuntumassa Väinölän puolella ja Paijalan koulun viereisellä harjurinteellä.Paikannimistä voidaan tehdä johtopäätöksiä historian kulusta. Tuusula on kaikesta päätellen ollut alunperin suomenkielinen alue. Vanhimmat nimet on Kaukjärvi ja Halkivahansuo. Suomenkielisiä kylännimiä ovat olleet Hyökkälä (Hyvä kylä), Tuomaala, Vanhakylä, Paijala ja Lahela. Ruotsalaisten tekemien ristiretkien seurauksena alkoi näkyä eteläisen Tuusulan paikannimissä, Nackskog – Nahkela ja Klemetskog – Ruotsinkylä.

3.2.2003, maanantai

Tuusulan ja tuusulalaisten identiteetti
 

 


 

- Mitä on tuusulalaisuus / Professori Eero Paloheimo


Tarkastelen kysymystä mikä on Tuusulan ominaislaatu, mitä Tuusula kuntana kuvittelee itsestään, onko Tuusula identiteettikriisissä. En uskalla kajota kysymykseen, mikä on tuusulalaisen tai tuusulalaisten identiteetti, niinkuin otsikossa on luvattu, siitä syystä, että minun mielestäni on erittäin vaikea ajatella, että tuusulalaisuus sinänsä loisi ihmiselle jonkun identiteetin. Meillä kaikilla on ilmeisesti lukuisia identiteettejä, joista osa ainakin on vahvempia.Suurin identiteettiä luova asia on väestönkasvu. Nyt Tuusula kasvaa kovasti ja ihmisiä on neliökilometrillä enemmän kuin Kiinassa. Väestönkasvuun ei kuitenkaan haluta vaikuttaa, koska maata omistavat haluavat, että väestö kasvaa määrättömästi ja fyrkkaa kilisee.Kunnalla on kaavoitusmonopoli ja se saa päättää itse tulevaisuudestaan. Maalaismaisuus oli kunnan kehittämisohjelmassa vielä vuosina 85 – 91. Mihin se on hävinnyt myöhemmistä ohjelmista? Maalaismaisuuden säilyttämiseksi voidaan vaaleissa osoittaa mitä mieltä kaavoituksesta ollaan.

 

- Tuusula tulijan silmin / Tv-tuottaja Päiviö Pyysalo

 

 

Toivon todellakin, ettei millään kunnan päätöksillä, kaava- tai muilla päätöksillä, mikään alue täällä Tuusulassa slummiudu, vaan tietty avaruus maaseutumaisuus ja ihmistä arvostava ympäristö täällä säilyy ja hyväksytään. Ja kun kunnan kulttuuriperinteet ovat näin hienot, itse asiassa poikkeavan hienotn niin uskoisin, että se ei olisi keneltäkään pois, jos kulttuuriin laitettaisiin vähän lisääkin rahaa.Ja tuohon veteen vielä kerran, järveen, jonka arvoa korostan, niin toivoisin, että kunta siihen jatkossakin panostaisi kaiken mahdollisen tieto-taidon ja mahdollisen irtonevan rahan, että sen elinkunto ja kunto yleensä olisi myöskin jatkossa siedettävä ja kunnollinen, koska se on sellainen keuhko tälle kunnalle, että sen varassa ja sen mukana koko kunta toimii ja hengittää. Se on sellainen aarre, jonka arvo säilyy sukupolvesta toiselle.

24.2.2003, maanantai

 


 

Tuusula ympäristönä: maisemat, rakennukset… / Maisema-arkkitehti Marja Mikkola

 

Tuusulalaisen maiseman pohjana on kovista kivilajeista, graniitista ja sen sukuisista kivilajeista muodostunut kallio. Maisemaa on muokannut kaikki se mikä tämän kallioperän päälle on kertynyt. Siellä on kvartsi-maasälpäselänteitä, moreeniselänteitä, savitasankoja ja harjuja. Pitkittäisharjut ovat toimineet tieyhteytenä.Jo 1600-luvulta peräisin olevissa varsin tarkoissa kartoissa näkyy vieläkin olemassa olevia kyliä omalla paikallaan, näkyy peltoja, peltoalueita ja taloja. Näitä karttoja suurentamalla selviää sellaisia yksityiskohtia, jotka myöhemmän kehityksen valossa näyttävät hävinneen. Kuntien tulisikin kaavoituksessa tutkia vanhoja karttoja, huomioida niistä ilmeneviä maisema-arvoja ja säilyttää tuleville polville arvokkaita maisemakokonaisuuksia. Esimerkiksi Rantatien varrella maisemallisesti arvokasta pelto ja viljelymaisemaa on enää vain vähän jäljellä.

10.3.2003, maanantai

 

 

Tuusulan taiteilijoita ja kulttuurin tekijöitä historiasta nykypäivään / Kulttuuri- ja museotoimen johtaja Marke Naski

 

Käsitteenä kulttuuri on hyvin monimuotoinen. Kulttuuri ei ole mielentila. Se ei ole myöskään taiteen ja älyllisten suoritusten taso. Kulttuuri siivilöityy elämän kaikille alueille. Niinpä Tuusulassakin on tällä hetkellä yli 30 000 kulttuurin tekijää. Vain alle vuoden vanhat lapset lasketaan pois. Tuusulan alkuvuosina kulttuurin tekijöitä oli luonnollisesti vähemmän. 360 vuotta sitten aikuisia oli 433 ja lapsia noin 260. Heidän toiminnastaan on kuitenkin edelleen jälkiä ympäristössä - kulttuurimaisemassamme. Tuusulan kirkosta voisi kysyä, onko upeampaa ympäristötaideteosta, kuin tuo rakennus, jonka toteuttamiseen tarvittiin aimo annos kansalaistottelemattomuutta.

1800-luku oli voimakkaiden muutosten aikaa. Rantatien huvila-asutus ja taiteilijayhteisön synty, Hyrylän varuskunta, teollisuus ja vapaan sivistystyön voimakas kehittyminen loivat pohjaa tämän päivän kulttuurintekijöiden toiminnalle.

7.4.2003, maanantai

 

 

Tuusulan seudun pinnanmuotojen kehitys jääkaudesta nykyaikaan / Professori Matti Tikkanen

 

 

Tuusulan pinnanmuotoihin vaikuttaneet jääkautiset jäätiköt ovat olleet 2 – 3 kilometrin paksuisia. Ne kuluttivat ja kuljettivat maa-aineksia ja muodostivat mm. harjuja ja moreenivalleja, jollaisia löytyy vieläkin Jokelasta. Harjuille on Tuusulassa käynyt huonosti, niiden alkuperäisiä muotoja ei enää juurikaan ole nähtävissä. Pinnanmuotojen luokituksen mukaan paikallisesti arvokas Tuusulanharju on kulkenut etelään aina Vuosaareen asti, missä se sukeltaa Suomenlahteen. Harjun arvokkain kohta on Mätäkivenmäen rantamuodostuma. Noin 60 metrin korkeudella näkyvä muinainen rantataso on syntynyt meren rannan aallokon vaikutuksesta Ancylos-järvivaiheen aikana n. 9000 vuotta sitten. Meren aallot huuhtoivat hienomman maa-aineksen pois ja karkea kiviaines muodosti rantatöyrään.

Tuusula on osa Vantaanjoen vesistöaluetta, jossa on paljon jokia, ytimenä Tuusulanjärvi. Maanpinnan muodot ovat tasaisia, korkein kohta on Jokelan Lepokallio, 112 metriä meren pinnan yläpuolella. Tuusulanjärven ja Tuusulanjoen alava, kapea laakso on muodostunut kallioperän murrosvyöhykkeeseen, missä kallio on hyvin syvällä. Murroslaakso on myös paikallisesti arvokas pinnanmuoto. Tuusulan maaperän enemmistön muodostavat kuitenkin savikot. Harvinaisuuksiakaan ei puutu: Tuusulanjärven länsipuolella ja Kellokoskella on pieniä vulkaniittiesiintymiä.

12.5.2003, maanantai

 

Tuusulalaisten terveys / Johtava lääkäri Riitta Ristolainen

 

 

Tuusulalaiset ovat terveempiä kuin väestö keskimäärin maassamme. Minä tein pienen kyselyn terveyskeskuksessa. Kysyin henkilökunnalta, että mitä terveellä ihmisellä käsitetään ja sain todella monenlaisia vastauksia: se on sairauden puutetta, ei ole riittävästi tutkittu, toimintakykyinen ihminen on terve. Eräs kotisairaanhoitaja sanoi, että sellainen ihminen, joka pystyy asumaan kotonaan, on terve.

WHO on määritellyt terveyden sillä tavalla, että terveys on optimaalinen hyvinvoinnin fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tila. Se on byrokraattinen määritelmä.

Itse olen hyväksynyt Sigmund Freudin määritelmän terveestä ihmisestä: ”Terve ihminen pystyy tekemään työtä ja rakastamaan.” Minusta tämä kuvaa sitä kaikkea mitä terveyden eri tahot on. Se kuvaa toimintakykyä: pystyy tekemään työtä, mitä työtä hyvänsä, kotityötä tai yleensä selviytymään. Se kuvaa sosiaalisia suhteita, sitä, että terveellä ihmisellä on terve vuorovaikutus ympäristöönsä ja muihin ihmisiin. Minusta tässä on hirveän hyvin kiteytetty se, mitä terveellä ihmisellä tarkoitetaan. Moni ihminen, jolla on diagnostisoituja sairauksia kokee itsensä terveeksi ja hyvin vaikeaa olisi ajatella, että terveys on vain sairauden puutetta. Monella sairaalla ihmisellä on todella kuitenkin koettu hyvä terveys ja tässä minusta sitä hyvin nätisti kuvataan.

8.9.2003, maanantai

Varuskunnan vaiheita ja vaikutuksia Tuusulassa pian 150 vuoden ajan

 

 

- Varuskunnan historiaa vuodesta 1855 / Evl evp Heikki Simola

 

Suomessa tuskin on toista maalaiskuntaa, jonka kuvaan sotilaat ovat yhtä kauan ja yhtä olennaisesti kuuluneet kuin Tuusula. Kaupunkeja kylläkin. Jo Ruotsin suurvalta-ajalla täällä on ollut ruotujakolaitoksen sotilasvirkataloina Rusutjärven Katila, Ruskelan Monsas, Ruotsinkylän Väfvars ja Jeppas sekä Hyökkälän Saksa.

1830-luvulla Venäjän vallan aikaan Venäjän ja länsivaltojen välit huononivat niin, että Nikolai I alkoi lujittaa valtakuntansa puolustusta. Helsingin suojaksi rakennettiin vahva linnoitusjärjestelmä. Hyrylän eteläpuolelle, Hämeenlinnaan ja Heinolaan vievien teiden risteyksen lähelle venäläinen sotaväki perusti sotilasleirin, jonka tehtävänä oli Helsingin linnoitusjärjestelmän suojaaminen pohjoisesta. Varsinaisen sotilaallisen merkityksen Hyrylä sai Krimin sodan seurauksena 1850- luvulla, jolloin alettiin rakentaa kruununmakasiineja ja hospitaalia nykyisen varuskunnan alueelle. Ensimmäisen maailmansodan lähestyessä rakennettiin punatiilivaruskuntaan 23 uudisrakennusta.

Tuusulan tykistö tuli varuskuntaan 1918 Suomen itsenäistyttyä. Toisen maailmansodan jälkeen tuli jalkaväkirykmentti ja vuodesta 1957 on varuskuntaa isännöinyt Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, jonka tehtävänä on pääkaupungin suojeleminen.

 

 

- Varuskunnan merkitys Tuusulassa ja varuskunnan tulevaisuus
Rykmentin komentaja, ev Ari Rautala

 

Se ei ole mikään suuri salaisuus, että me olemme Hyrylässä pääkaupungin puolustusta silmälläpitäen. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin sodanajan tehtävä on pääkaupunkiseudun ilmatorjunnan hoitaminen. Ilmatorjunta on aselajina tavattoman nuori. Suomalainen ilmatorjunta on perustettu vuonna 1925. Perinteet on Santahaminassa ja vuodesta 1957 lähtien ollaan oltu Hyrylässä, jolloin tästä joukosta tuli silloin Helsingin Ilmatorjuntarykmentti.

Palkattua henkilökuntaa on hieman yli 300 ihmistä ja tällä luvulla me olemme luultavasti neljänneksi suurin työnantaja Tuusulassa tai kolmanneksi suurin, joka tapauksessa edellä on Tuusulan kunta ja Amer.

Sotilaita pääosa eli kaksi kolmasosaa. Meille tulee varusmiehiä kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja heinäkuussa yhteensä noin 410 – 420. Kummassakin saapumiserässä on kymmenkunta naista. Tehtäviimme kuuluu myös reserviläisten kouluttaminen. Vuositasolla koulutetaan hieman alle 600 reserviläistä. Henkilökunnan kursseilla on puolisensataa henkilökuntaan kuuluvaa ja heidän kurssituksensa tapahtuu pääasiassa omien aitojen sisäpuolella syystä, että rykmentin organisaatioon kuuluu valtakunnallinen sotakoulu eli ilmatorjuntakoulu.

Sitten hieman aseista. Ilmatorjunnalla on kahdenlaista kalustoa. Toiset on sitä, millä johdetaan ilmatorjunnan tulta ja toiset on sitten itse aseet, millä ammutaan. Aseet on helppo jakaa kahteen laatikkoon, on ammusaseita ja on ohjusaseita. Ihmisen silmä ja korva näkee ja kuulee tiettyyn matkaan asti mutta ei sitten sen jälkeen. Kun nämä laitteet on käytössä niin saataisiin ennakkovaroitus lähestyvästä ilmamaalista jo aikaisin, että ehditään valmistautumaan taisteluun. Ilmatorjuntataistelu monta sataa metriä sekunnissa lentävän kohteen kanssa on aika lyhyttempoinen juttu. Se ei kauaa kestä.

 

 

Eversti Jarmo Helenius esitteli Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksen

 

Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus on Pääesikunnan alainen sotilaslaitos, joka on toimitut Tuusulassa vuodesta 1996 lähtien.

Kehittämiskeskus tekee koulutus-, henkilöstö- ja soveltuvuustutkimuksia, kehittää puolustusvoimien koulutuksessa, opiskelussa ja työskentelyssä tarvittavia menetelmiä ja teknologioita sekä tuottaa niissä tarvittavia materiaaleja ja palveluja. PvKK kehittää lisäksi puolustusvoimien henkilöstöjohtamista, toteuttaa ja kehittää henkilöstöalan koulutusta sekä tukee puolustusvoimien kurssi- ja seminaaritoimintaa.

Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksessa arvostetaan henkilöstön tieto- ja ammattitaitoa, tahtoa ja tunnetta paneutua työhönsä sekä tuoda kykynsä esille käyttämällä taitavasti ja taloudellisesti hyväkseen ajanmukaista tekniikkaa ja muita työvälineitä. Me haluamme olla tiennäyttäjiä ja uusien menetelmien ennakkoluulottomia kehittäjiä vankan perinteen pohjalta. Tavoitteemme on olla huippuyksikkö myös kansainvälisesti.

 

6.10.2003, maanantai

 

Tuusula maaseutuna: maa- ja metsätalouden kasvot
Ylijohtaja Veli-Pekka Talvela

 

 

Tuusulan maatalouden kuva on hyvin monipuolinen. Peltoa Tuusulassa on lähes 7000 hehtaaria. Pitäjä on voimakasta leipäviljan, ennenkaikkea vehnän viljelualuetta. Täällä viljellään myös mallasohraa, öljykasveja, rehuviljana ohraa ja kauraa, syysviljoja, ruista ja vehnää ja vielä jää peltoja nurmelle ja kesannollekin. Meillä viljellään merkittävässä mittakaavassa sekä pensasmarjoja että mansikoita, ruokahernettä ja öljypellavaa. Maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala on 38 ha.

Suomen liityttyä EU:n jäseneksi on kotieläintilanne muuttunut. Lypsykarjatiloja on enää kolme ja niillä kuutisenkymmentä lehmää. Sikatilat ja lammastilat ovat hävinneet mutta hevostilojen lukumäärä on kasvanut lähes sataan.

Tuusulassa viljellään paitsi omistuspeltoja myös paljon vuokrapeltoja. Lähes puolet täällä viljeltävistä pelloista on tätä nykyä vuokrattuja. Selityksenä on ennen kaikkea se, että täällä rintamailla katsotaan, että maalla on mahdollisesti tulevaisuudessa arvokkaampaakin käyttöä kuin maataloustuotanto. Näinollen sillä on odotusarvoa ja omistaja ei halua pysyvästi siitä luopua vaan odotellessaan mahdollista käyttötarkoituksen muutosta vuokraa maan toiselle, joka viljelee sitä aktiivisesti.

10.11.2003, maanantai

 

Tuusulan tykistö jatkosodassa - Viipurin valtauksesta Itä-Karjalaan ja takaisin Kannakselle
Evl evp Ilmari Hakala

 

Jatkosodan sotatoimet alkoivat 24.6.1941, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi. Tuusulan tykistön osalta tositoimet alkoivat elokuun 21. päivänä 1941. Eversti Viljasen divisioonan tehtävänä oli Viipuriin hyökkääminen. Sitä ennen joukot ja kalusto – 1800 miestä ja 34 tykkiä oli kuljetettu itärajan suunnalle. Pääosa lähtijöistä kuljetettiin rautateitse, mutta Raskas Patteristo 22:n tykit marssivat maanteitse. Viipuri vallattiin elokuun viimeisenä päivänä. Yhdessä muiden taisteluun osallistuneiden joukkojen kanssa Tuusulan tykistö osoitti erinomaista ammattitaitoa kiivaissa taisteluissa.

Tämän jälkeen neljäs divisioona siirrettiin Itä-Karjalaan tukemaan siellä jo aika pitkälläkin hyökkääviä Karjalan armeijan joukkoja. Ensimmäinen operaatio oli hyökkäys kohti Petroskoita, joka vallattiin lokakuun 1. päivänä. Seuraava koitos oli Suojujoen ylitys, mistä oli tarkoitus jatkaa kohti Karhumäkeä. Elettiin jo loppusyksyn aikaa, huoltoyhteydet olivat huonot ja sää kävi yhä pahemmaksi. Tuusulan miehet osallistuivat myös itse Karhumäen valtaukseen joulukuun alussa. 8.12.1941taistelut laantuivat ja suomalaisten hyökkäys itään oli päättynyt. Alkoi pitkä ja näännyttävä asemasota, jonka Tuusulan miehet viettivät kaukana Pohjois-Aunuksessa.

Kesäkuun alussa – 6.6.1944 – divisioona sai käskyn siirtyä Syvärin eteläpuolelle ja sieltä Karjalan kannakselle, kun venäläisten suurhyökkäys alkoi ja muutti kaiken. Samana päivänä kun Viipuri menetettiin - 20.6.1944 – tuusulalaiset olivat ryhmittyneet Viipurin itäpuolelle ja joutuivat taisteluihin. Kun tämä venäläisten hyökkäys oli torjuttu, alkoi sodassa poliittisten ratkaisujen aika. Välirauha tehtiin 19.9.1944, 13.11.1944 lähti ensimmäinen kuljetusjuna Keravalle ja 16.11.1944 alkoivat kotiuttamiset.  

10.12.2003, keskiviikko

Tuusulan tulevaisuus



 

- Tuusula Helsingin seudun ja Keski-Uudenmaan kuntana / VTM Jyrki Haikonen

 

Tuusula kuuluu sekä Helsingin seutukuntaan että Helsingin seutuun, joka on suppeampi mutta toiminnallisempi. Se jakautuu neljä kuntaa käsittävään pääkaupunkiseutuun ja kahdeksan kuntaa käsittävään kehyskuntien alueeseen.

Väitän, että meillä ei oikeastaan ole ollut kovin suuria Helsingin seutuun kuulumisen tunteita. Se tiedetään, että asutaan Helsingin seudulla, mutta mitä se nyt käytännössä merkitsee, niin ei se meitä ole hirveän paljon kiinnostanut. Ehkä se tulee kiinnostamaan myöhemmin. Hallitusohjelmassa on nyt Helsingin seudun kuntien yhteistyötä koskeva maininta.

Helsingin seutuun kohdistuu suuria odotuksia maamme veturina. Kaikissa maissa metropolialueitten menestys on ihan keskeinen tekijä kansallisessa menestyksessä ja sama asia on varmaan Suomessakin. Avainsana on verkostoituminen. Yksinään ei voi enää toimia. Se ei anna tulevaisuuden mahdollisuuksia. Me tuusulalaiset olemme jännittävästi Helsingin seudun voimakkaan kehittämisen alueella ja kuitenkin sen reuna-alueella. Se ehkä oikeastaan sopiikin meille. Se antaa väljyyttä Tuusulan kehittämiseen. Me olemme kuitenkin aika keskellä sitä, mitä 30 – 40 vuoden aikana tulee tapahtumaan.

 

 

- Tuusulan tulevaisuus / Kunnanjohtaja Hannu Joensivu

 

 

Tuusulan tilastolliset ääriviivat kertovat, että Tuusula on toiseksi suurin kunta Suomessa, väkiluvun kasvu on seitsemänneksi suurin koko maassa. Ikärakenne on nuorta, ikäihmisiä meillä on kahdeksanneksi vähiten. Lapsia syntyy paljon. Muuttotaso on korkea. Työpaikkoja syntyy paljon. Tulotaso on korkea. Työttömyys on hyvin alhainen. Koulutustaso on korkea. Asuntoja rakennetaan paljon mutta ne ovat kalliita. Kuntatalouden tunnusluvut ovat hyvät, tase vahva ja veropohja hyvä.

Ja tällaisena valtuusto näkee, että Tuusulan pitäisi olla vuonna 2012. Kysymyksessä on kasvustrategia. Siinä otetaan kantaa asumisideologiaan, eli pientalovaltaisuuteen, korostetaan turvallisuutta. ja todetaan ihan selvästi,. Tunnustetaan, että olemme Helsingin seudun kunta ja korostetaankin, että toimimme seudullisesti. Visiossa otetaan kantaa siihen, että meillä on kolme keskusta ja maaseutu ja niillä on tietty tärkeä vuorovaikutus. Ja sitten vielä visiossa on korostettu ylivoimatekijöitä, sijaintia tietysti mutta myöskin kulttuuria, laadukasta asumista, kilpailukykyisiä palveluja ja elinkeinoelämän hyviä toimintaedellytyksiä.

Yhteiskuntasuunnitteluun liittyvät asiat ovat hyvin kompleksisia. Valitsin esitykseni johtopäätöksiksi metodin, että poimin paradokseja. Kaikki sanovat, että Tuusula on kehittyvä kunta. Niin se onkin, riippuu siitä, mikä merkitys sille kehitykselle annetaan. Voidaan kysyä, että mihin saakka me voimme olla vain Tuusulan puolesta, kun otamme huomioon sen, että Tuusula on Helsingin metropolialueen kunta ja sillä on tiettyjä tarpeita. Maassa väki valuu etelään ja täällä pitäisi asuttaa satoja tuhansia ihmisiä. Halutaanko, että Tuusula on lintukoto, missä on turvallista ja rauhallista vai otammeko me yhteisen vastuun metropolialueen asuntotuotannosta, maahanmuuttajista, sosiaalisesta asuntotuotannosta, liikennekysymyksistä. Valtakunnan tai metropolialueen haasteita ei Tuusulassa ratkaista. Ne ratkoo markkinatalous, valtio, Euroopan Unioni, globalisaatio.

 

Tuusula-Seuran ja Tuusulan museon järjestämä luentosarja päättyy tähän. Kiitämme luentotilaisuuksiin osallistuneita suuresta kiinnostuksesta sarjaa kohtaan.

Tuusula-Seura ry 2009 | Etusivu | Liittyminen | Yhteystiedot